Voimisella tarkoitan sitä, että valokuitu toimii täysin eri periaatteella kuin vaikkapa vesi- tai sähköjohdot. Ei kuitukaapelia voida katkaista keskeltä ja tehdä kylkiottoa ilman, että se vaikuttaa moniin asioihin. Yksittäisen tilaajan saaminen ei taas taida olla isojen operaattorien näkökulmasta houkutteleva, joten on helpompaa jättää asiakkaalle kertomatta, jos kuitukaapeleita menee lähistöllä.

Telealan toimijoiden puolta pitävä FiCom ry:n toimitusjohtaja puolestaan väitti, että valokuitua on saatavana enemmän kuin sille on kysyntää. Väite pohjautuu muutamien toimijoiden joitain vuosi sitten tekemiin isoihin kuituinvestointeihin omilla perinteisillä toimialueillaan. Tuolloin tilanne saattoikin vielä olla se, että kupariverkon kautta saatavat yhteydet riittivät täyttämään kiinteän yhteyden tarpeet ja kalliisti hinnoiteltu ja huonosti myyty valokuitu ei tehnytkään kauppaansa. Tänä päivänä paikalliset operaattorit hierovat käsiään, kun ihmiset tilaavat ahkerasti käyttöönsä muutama vuosi sitten rakennettua verkkoa ja näkevät valokuitubisneksen todella valoisana. On valitettavaa, että nopeasti muuttuvalla alalla vedotaan viitisen vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen.

Eniten kuitenkin huolestuin liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin vastineesta. Isot toimijat ovat tehneet omalla toiminnallaan selväksi sen, että ne eivät ala investoida valokuituyhteyksien rakentamiseksi kaikille suomalaisille. Se ei niiden liiketoiminnan näkökulmasta ole tarpeeksi kannattavaa, kun talouden tarkasteluväli on kvartaali. Kuitukaapelit ovat investointeja, joissa takaisinmaksuaika on kymmeniä vuosia. Bernerin viittaus miljardin investointeihin tosiasiallisesti tarkoittaa sitä, että isot toimijat jatkavat investointeja nykytahtiin ja tästä 8-10 vuoden aikana saadaan yhteenlaskettuna miljardi-investointi. Kyseessä on mielestäni käsittämätön sumutus ja on todella huolestuttavaa, että päättäjät uskovat sen.

Ongelmaksi muodostuu se, että päättävät tahot edelleen - huolimatta Laajakaista kaikille -hankkeen opeista - kuvittelevat monopoliaikoina rahansa keränneiden pörssiyhtiöiden kantavan vastuunsa koko Suomen tietoliikennetarpeiden järjestämisestä. Valitettavasti ei se niin mene. He kartuttavat pääomaansa siellä, mistä omistajille saa nopeimmin tuloja. Tänä päivänä ne tulevat mobiilipalveluista, eivät valokuidun rakentamisesta.

Valitettavasti vain mobiiliin sijoittaminen on kuin laskisi pakkasessa alleen. Se lämmittää hetken, mutta pian on entistä kylmempi. Tällä viittaan siihen, että 4G toimii kyllä hetken aikaa, mutta käytön kasvaessa räjähdysmäisesti ne tukkiutuvat väistämättä. Eikä 5G valitettavasti tuo tähän ratkaisua. Hurjat nopeudet vaativat suuria taajuuksia, mikä tarkoittaa sitä, että signaalin kantama on lyhyt - eikä läpäise kunnolla esim. seiniä ja selektiivi-ikkunoita.

Nämä kuvat ehkä havainnollistavat asiaa paremmin:

ftth-alueet

Kuva 1.

ftth2016

Kuva 2.

 

Kuva 1 kertoo Suomessa olevien reilun 2,5 miljoonan kotitalouden jakauman suurten kaupunkien keskustojen, taajamien ja haja-asutusalueiden kesken.

Kuva2 puolestaan kertoo, minkä verran Suomessa on FTTH- (fiber to the home eli kuitu omakotitaloon) ja FTTB-liittymiä (fiber to the building eli kuitu kerrostalon kellariin). Kuvan perusteella nähdään, että yhteensä kuituliittymiä on helmikuun 2016 tilaston perusteella 14 prosentilla kotitalouksista. Näistä 2% on omakotitaloja ja n. 12% on rivi- ja kerrostaloja. Käytännössä siis vain joka seitsemännellä suomalaisella on valokuitu kiinteistössään!

Operaattoreiden miljardi-investointi tarkoittaa käytännössä sitä, että kaupallisesti kiinnostavimmat eli kerrostalojen FTTB-liittymät ja uudet rakentuvat asuinalueet valokuidutetaan. Taajamat ja pienemmät kaupungit jää rakentamatta ja jätetään mobiiliratkaisujen varaan. Taajamissa asuu kuitenkin ylivoimainen enemmistö suomalaisista, joten on suuri vaara, että noin 2/3 suomalaisista eli nämä noin 1,7 miljoonaa kotitaloutta jäävät oman onnensa nojaan.

Tiedän omakohtaisesti erittäin hyvin, että monin paikoin on vireillä asukkaiden itsensä puuhaamia valokuituverkkohankkeita (esim. Verkko-osuuskunta Oulunseudun Laajakaista, jonka hallituksen puheenjohtajana toimin itse), mutta tyypillisesti nämä hankkeet ovat pienimuotoista toimintaa, jolla täytetään pienen alueen tarpeet. Niistä ei ole valtakunnallisesti ratkaisemaan ongelmaa. Laajakaistatukilain piirissä olevat hankkeet puolestaan keskittyvät pääasiassa haja-asutusalueille.

Mistä löytyisi siis riittävän vaikutusvaltainen visionääri, joka ottaisi vastuulleen valtakunnallisen ratkaisun puuhaamisen?

Viljakaisen ulostulo oli yksi pieni suhaus painekattilassa. Hän itse sai lyhyessä ajassa noin 2000 sähköpostia ja 750 kommenttia Facebookiin. Kannattaa toimia, ennen kuin on myöhäistä. Investointi nopeaan valokuituyhteyteen kun vielä maksaa itsensä muutamassa vuodessa takaisin. Ruotsalaistutkimuksen mukaan euron investointi neljän vuoden aikana tuo puolitoista euroa takaisin seuraavien viiden vuoden aikana.

Tommi Linna

Toimitusjohtaja - Netplaza Oy
Hallituksen varapuheenjohtaja - FICIX Ry
Hallituksen puheenjohtaja - Verkko-osuuskunta Oulunseudun Laajakaista
Hallituksen kannattajajäsen - Suomen seutuverkot Ry.